21.8.2017
Kyllähän se taas olisi nukuttanut. Edellisen päivän matkustamisen jälkeen olisi varmasti tarvinnut enemmänkin unta.
Ei se auta kun alkaa siirtyä niin mukavasta ja lämpimästä Savotan makuupussista viileään ja kosteaan aamuun Nikkaluoktassa.
Osa porukasta olivat syöneet aamupalan teltoilla ja lähteneetkin reissun ensimmäiseen kunnolliseen vaellukseen, mutta meidän telttakunnalla oli toisenlaiset suunnitelmat.
Pakkasimme tavarat ja siirryimme Nikkaluokta Sarri AB.n tiloihin valmiille aamupalalle. Muutaman euron hintaan saatiin nauttia kohtuullisen runsas hotellitason aamupala.
Masut pullollaan käytiin vielä varusteita läpi ja jätimme teltat ja muuta ylimääräistä tavaraa säilytykseen Sarrin tiloihin koska meillä oli varattu majoitus seuraaviksi öiksi.
Reput pykälään ja taipaleelle. Reitti on todella hyvin merkittyä helppokulkuista polkua. Tätäkin väliä kulkee vuosittain tuhansia ihmisiä niin ei siinä sammal kerkeä paljon kulkuväylälle kertyä.
Tytöillä oli melkoinen vauhti päällä, joten tuntia myöhemmin oltiinkin jo Láddjujärven rannalla jossa luonnollisesti pidettiin ensimmäinen tauko. Kupposet kuumaa ja vähän haukkapalaa.
Láddjujärvellä pääsee etenemään vesireittiä venetaksilla, mutta kyyti maksaa reilu 30 euroa ja matka lyhenee vain 5km joten ei jääty seuraavaa lähtöä odottelemaan.
Kokemuksena kuitenkin varmasti mukava ja muutamat meidänkin reissulle osallistuneista kävi nautiskelemassa upeista maisemista veneen kyydissä.
Tytöillä sama hyvä vauhti jatkui joten eipä aikaakaan kun oltiinkin jo järven toisessa päässä, reittihän kulkee aivan rannan tuntumassa.
Tässä vaiheessa ensimmäisen vaelluspäivän 20km kävely oli aika tarkalleen puolivälissä. Vielä ei nälkä painanut joten matkaa päätettiin jatkaa pienen tauon jälkeen. Tämä tosin kostautui hetkeä myöhemmin kun vesisade pääsi yllättämään ja huput päässä päätettiin jatkaa kunnes vesisade hieman hellittäisi.
Hellittikin se mutta nyt oltiinkin jo sen verran lähellä Kebnekaise Fjällstationia joten pidettiinkin vain kolmas pienempi tauko.
Viimeinen pikku rutistus vielä. Tunturiaseman lähestymisen huomasi jo tovia ennen, koska telttoja oli pystytetty sopivan matkan päähän asemasta.
Tälle puolellehan se kannattaakin laittaa jos seuraavana aamuna on tiedossa paluuvaellus Nikkaluoktan suuntaa.
Tunturiasemalle saavuttaessa huomasi että kyseessä on varsin suosittu ajankohta. Vaeltajia oli samalla hetkellä alueella varmasti toista sataa joten juttukaveria eri kansallisuuksista löytyisi kyllä varmasti.
Ensimmäiseksi rinkat pois selästä ja vastaanottoon kyselemään majoituksien perään. Hyvissäajoin varattuna ja ennakkoon maksettuna yöpaikka löytyi helposti.
Samalla varattiin illalliset molemmille illoille myöhäisempään kattaukseen sekä varattiin helikopterikyydit keskiviikko aamulle.
Maksaa voi heti tai vaikka vasta lähtöpäivänä ja maksu onnistuu mukavasti suomalaisella maksukortilla joten rahaa ei tarvitse kantaa mukana koko reissulla.
Tavarat huoneeseen ja ihan pikku huili ennen kuin lähdettiin saunomaan alueelta löytyvään ”huoltorakennukseen”.
Tämänkin palvelun voi ostaa erikseen jos esim. yöpyy teltassa eikä halua koko reissua samalla kampauksella mennä.
Alueelta tosiaan löytyy päärakennus mistä löytyy vastaanotto, ravintola, pienikauppa ja iso takkahuone/olohuone yhdistelmä jossa voi nauttia vastaanotosta ostetuista juomista.
Vieressä on iso huoltorakennus jossa on mahdollisuus valmistaa omia ruokia yhteiskeittiössä ja tästä rakennuksesta löytyy myöskin saunat ja pesuhuoneet miehille sekä naisille, molemmille omansa. Sauna oli tietysti mitä oli. Suomalaisen ja Ruotsalaisen saunan suurin ero on siinä että Suomalaisilla kiuas on lämmin ja sinne heitellään vettä löylyjen takia. Lähes normaali huonelämpötilassa oleva täysin saunan näköinen huone jossa Ruotsalaiset istuskelivat pyyhkeet lantioilla kylmää juomaa särpien ja mukavasti jutellen. Tunnelmahan heillä lopahti heti kun sinne erehtyi naapurimaan edustaja menemään ja nakkaamaan pari reilun kokoista kauhallista vettä kiukaalle (tosin lähes turhaan). Keskustelu jatkui kun tuo löylyn kaltainen lämpimäntuntuinen vesihöyry oli haihtunut ja porukka palannut suihkun puolelta. Eipä sinne kehdannut jäädä sitten pitkäksi aikaa palelemaan ja toisten tunnelmaa pilaamaan. Suihkun kautta odottamaan illallista.
Majoituskapasiteettiä löytyy kahden-neljän hengen huoneista isompiin ryhmätiloihin joista voi varata vaikka pelkästään yhden petipaikan. Joissakin ryhmähuoneissa on myös omat keittiöt.
Paikanpäällähän on myös toki loputon määrä telttapaikkoja ja niitä voi joko kysellä vastaanotosta tai sitten käyttää jokamiehen oikeuksia ja pystyttää teltta sopivaan paikkaan tarpeeksi kauas asemasta.
Illallinen tosiaan pitää varata etukäteen ja pöytiin mennään ohjatusti kutsukellon kilahdettua.
Kattaukset näin sesonkina ovat täynnä joten jos ei nimi ole listalla niin syömään ei pääse, ei vaikka toinen ruokailija ei saapuisikaan.Tervetulopuheen jälkeen pöytäryhmittäin päästiin keräämään buffetpöydästä yli 50 vuotta vanhoilla resepteillä valmistettuja alkupaloja. Samalla henkilökunta kävi kyselemässä tarkentavia tietoja pääruokaan ja ottamassa juomatoiveet. Juomat voi ostaa joko yksittäin tai sitten valmiiksi suunniteltuina juoma paketteina. Pääruoka tuodaan sitten ajallaan pöytiin tarjoiltuna joten alkupaloja kerkeää nauttia parikin kierrosta. Tässä tietysti käy helposti sama virhe kuin joulupöydässä jolloin ei sitten itse pääruokaa jaksa enää syödä. Vielä jälkiruoka kierros ja sittenpä sitä joutaa mahan viereen pötkölleen. Ei tarvinnut taas unta kauaa houkutella.
Yhteenvetona illallinen oli kyllä sen verran hyvä kokemus jotta 45€ hinnasta huolimatta kannattaa reissulle vähintään yhdelle illalle sellainen ottaa.
