Aluksi: minusta Kilpisjärvi on Suomen hienoin paikka. Tämä kirjoitus on siis sopivasti puolueellinen, mutta kuvat kertokoot jos sanat eivät siihen riitä. Retkeilin Kilpijärvellä 26-28.6 ja seuraavassa retkikokemuksiani
Kilpisjärvelle saavuettassa hyvänolontunne valtaa mielen viimeistään noin 10 km ennen kylää, Kilpisjärven maiseman avauduttua ensi kerran. Luontotuvan ja retkeilymajan ohi ajaessa on kuin palaisi kotiin, johonkin tuttuun ainakin. Tällä kertaa parkkasin Mallan luonnonpuiston edustalle, ja suuntasin ensimmäiseksi illaksi Kilpisjärveen laskevan pienen kosken varteen iltapalalle. Kaksi perhokalastajaa oli iltakalassa vielä. Pienen teltan pystyttää nopeasti ja ensimmäisen illan eväät voi asetella kosken reunalle, ilta-auringon vielä lämmittäessä.
Aamulla pieni kierros ilman varusteita Mallan puistossa, mutta sitten kohti varsinaista reittiä eli tarkoituksena oli nousta Tsaikal-järven kohdalta ylemmäs tunturiin, kiertää järvi ja muutamat pienet lammet pohjoispuolelta mutta pysytellä sen verran lähellä Saanaa että lounasaikaan saapuisin Saanajärven autiotuvalle. Sää oli täysin tyyni ja lämmin, t-paita oikein riittävä varustus. Kesän viivästymisestä johtuen ei ainoatakaan hyttystä missään.
Kaikilla vaeltajilla on omat tapansa ja rutiininsa, minulle on osoittautunut tärkeäksi omat hiljaiset tauot juuri tuolla tunturissa, kesken päivän ja ilman sen kummempaa syytä. Siinäpä siis istuskelin, ensin Tsaikalin rantakivellä katsellen ja hieman myöhemmin jo lähempänä Saanajärven kotaa. Reppu pois selästä, rinteeseen istumaan ja tunturiin tulo-kahvit kiehumaan.
Iltapäivällä lounastin Saanan päivätuvalla, savumuikkuja&tervaleipää ja papuja, tuvalla on aina muutama muukin vaeltaja mutta tästä alkoikin sitten päivän varsinainen seikkailupolku eli vein rinkkani läheiselle lammelle siksi aikaa kun suuntasin ylös Saanalle. Saanan koillispuolella on upeita pieniä vesiputouksia ja juuri sopivia kielekkäitä joista pääsee kyllä turvallisesti ylös, mutta rinkka haittaisi jo selvästi. Varovasti edeten mutta kielekkäistä nauttien ja pikku rotkoja ihmetellen.
Tasan 24 h saapumisestani Kilpisjärvelle, katselin Saanan päältä juuri tuon samaisen tien suuntaan, tavallaan kohti koko loppu-Suomea ja olin hyvin tyytyväinen ollessani tuolla, kaukana ja kiireettä. Saanan päällä kannattaa minusta käydä illalla, sen vilkkaimman päiväretkiajan jälkeen. Ja kun ylös saakka kapuaa, jos keli sallii kannattaa siellä viettää aikaa kierrellen ja eri suuntiin maisemaa tutkien.
Saavuin alas lammelle ja siis leiripaikalleni vasta myöhään illalla, kun polkuja ei ole ja keli on hyvä, löytyy paljon kuvattavaa ja pysähdyksiä tulee useita. Yöttömän yön aikaan aurinko kun ei laske, ei oikeastaan osaakaan mennä nukkumaan eikä malta olla teltan sisällä.
Aamu-uinti lammessa ja aamupala, reppu selkään ja laakson länsipuolelta kiertäen kohti retkeilykeskusta. Pakolliset kuvat Saanan portailla ja sitten saunaa lämmittämään. Puusauna Kilpisjärven rannassa on suosikkini, tänne on monet hyvät reissut taputeltu ja niin nytkin, parin päivän kesäretki huipentuu kipakkoihin löylyihin. Sitten tossut jalkaan, puhdas paita päälle ja kohti kotia. Kilpisjärvi – nähdään taas ensi kerralla
Kalle